Tähtisiemenyyteen liitetään monenlaisia mielikuvia siitä millainen henkisesti tiedostavan ihmisen kuuluisi olla. Hänen odotetaan olevan rauhallinen, ymmärtäväinen, rakastava ja jatkuvasti tasapainossa itsensä sekä ympäröivän maailman kanssa. Henkisyys alkaa helposti näyttäytyä tietynlaisena elämäntapana johon kuuluvat oikeat sanat, oikeanlaiset ajatukset ja ulkoiset tunnusmerkit. Samalla unohtuu ettei ihmisen sisäistä maailmaa pystytä määrittelemään hänen ulkoisen olemuksensa perusteella.

Henkisyydestä muodostuu kulissi silloin kun ihminen alkaa ylläpitää mielikuvaa itsestään sen sijaan että eläisi omien kokemustensa mukaisesti. Hän puhuu rakkaudesta vaikka kantaa sisällään käsittelemätöntä katkeruutta. Hän korostaa hyväksyntää mutta tuomitsee ne jotka ajattelevat eri tavalla. Hän puhuu korkeasta tietoisuudesta ja värähtelyistä mutta mittaa samalla muiden ihmisten henkistä kehitystä omien käsitystensä perusteella. Ulkoinen henkisyys ei silloin enää vastaa sitä mitä ihmisen sisällä todella tapahtuu.

Tähtisiemenen ei tarvitse olla jatkuvasti lempeä, hymyilevä tai myönteinen. Hän saa tuntea vihaa, pettymystä, surua ja turhautumista. Hän saa olla eri mieltä, asettaa rajoja ja sanoa suoraan mitä ajattelee. Vaikeiden tunteiden kokeminen ei tee ihmisestä vähemmän tietoista eikä niiden piilottaminen tee hänestä henkisesti kehittyneempää. Todellinen itsetuntemus edellyttää myös niiden puolien tunnistamista joita ei ole yhtä helppoa näyttää muille.

Myöskään ulkoiset asiat eivät määritä tähtisiemenyyttä. Ihmisen ei tarvitse pukeutua tietyllä tavalla, käyttää henkistä sanastoa, harjoittaa päivittäin meditaatiota tai kuulua mihinkään yhteisöön. Hän saa nauttia tavallisesta elämästä, huumorista, musiikista, työstä ja arkisista asioista ilman että hänen tarvitsee etsiä kaikesta syvempää henkistä merkitystä. Henkisyys ei ole erillinen rooli joka puetaan päälle muiden ihmisten kohdatessa.

Erityisen ristiriitaiseksi henkinen kulissi muuttuu silloin kun rakkaudesta ja hyväksynnästä puhutaan paljon mutta niitä ei osata osoittaa käytännössä. Ihmisen todellinen suhtautuminen muihin paljastuu siinä kuinka hän kohtelee niitä joista ei hyödy mitään, kuinka hän suhtautuu erilaisuuteen ja kuinka hän toimii silloin kun kukaan ei ole katsomassa.

Tähtisiemenen ei tarvitse rakentaa itsestään kuvaa joka vastaa muiden odotuksia henkisestä ihmisestä. Hänen ei tarvitse vakuuttaa ketään omasta tietoisuudestaan, herkkyydestään tai sisäisistä kokemuksistaan. Sillä henkisyyden syvyyttä ei mitata sillä kuinka kauniisti ihminen puhuu valosta vaan sillä kuinka hän kohtelee muita myös silloin kun hänen oma elämänsä on pimeimmillään. Lopulta kaikkein paljastavin kysymys ei ole se kuinka henkisenä pidät itseäsi vaan se millainen ihminen olet silloin kun kaikki henkisyyteen liittyvät nimitykset, roolit ja kulissit riisutaan pois.