Tähtisiemen ei ole koskaan ollut ihminen joka hyväksyy kaiken vain siksi että niin on aina tehty. Hänen sisällään elää tarve ymmärtää miksi asioita tehdään tietyllä tavalla, kuka säännöt on luonut ja ketä ne lopulta palvelevat. Hän ei vastusta järjestystä itsessään vaan sitä että ihmisen odotetaan luopuvan omasta ajattelustaan pelkästään auktoriteetin tai yhteiskunnallisen aseman edessä.

Jo lapsuudessa tämä piirre on saattanut näkyä kysymyksinä joihin aikuiset eivät aina osanneet vastata. Miksi minun täytyy tehdä näin? Miksi tämä on oikein? Miksi toisen ihmisen sana painaa enemmän kuin oma kokemukseni? Vastaukseksi saatettiin antaa että näin vain kuuluu toimia. Tähtisiemenelle tällainen vastaus ei kuitenkaan riittänyt sillä hän halusi ymmärtää sääntöjen tarkoituksen eikä ainoastaan noudattaa niitä.

Aikuisuudessa sama piirre näkyy suhteessa työelämään, yhteiskuntaan ja erilaisiin valtarakenteisiin. Tähtisiemen huomaa ristiriidat sanojen ja tekojen välillä. Hän näkee tilanteet joissa ihmisiä kohdellaan eri tavoin heidän asemansa, varallisuutensa tai vaikutusvaltansa perusteella. Hän ihmettelee miksi järjestelmät joiden pitäisi palvella ihmisiä tuntuvat toisinaan vaativan ihmisiä palvelemaan järjestelmiä.

Kyse ei ole halusta kapinoida kaikkea vastaan. Tähtisiemen ymmärtää että yhteiskunta tarvitsee sääntöjä, vastuuta ja yhteisiä toimintatapoja. Hän kuitenkin erottaa toisistaan kunnioituksen ja sokean tottelemisen. Hänelle todellinen auktoriteetti ei synny arvonimestä, asemasta tai vallasta. Se syntyy viisaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja tavasta kohdella muita ihmisiä.

Tämä tekee tähtisiemenen elämästä toisinaan haastavaa. Hän ei aina sovi ympäristöihin joissa kysymyksiä pidetään vastustamisena tai itsenäistä ajattelua uhkana. Hän saattaa joutua tilanteisiin joissa hänen odotetaan vaikenevan vaikka jokin tuntuu selvästi väärältä. Toisinaan hän on yrittänyt mukautua, pitää ajatuksensa omana tietonaan ja toimia muiden odotusten mukaisesti vain säilyttääkseen rauhan ympärillään.

Mutta mitä enemmän hän oppii tuntemaan itseään sitä vaikeammaksi käy hyväksyä asioita jotka ovat ristiriidassa hänen arvojensa kanssa. Tähtisiemenelle vapaus ei tarkoita sitä että jokainen saisi tehdä mitä tahansa. Se tarkoittaa oikeutta ajatella itsenäisesti, tehdä tietoisia valintoja ja elää ilman jatkuvaa painetta muuttua sellaiseksi mitä muut pitävät hyväksyttävänä. Hän ymmärtää myös ettei oma vapaus saa tapahtua toisten kustannuksella. Todellinen vapaus kulkee yhdessä vastuun ja toisten kunnioittamisen kanssa.

Jossain vaiheessa tähtisiemen huomaa ettei hänen tarvitse taistella jokaista epäkohtaa vastaan eikä käyttää kaikkea energiaansa muiden näkemysten muuttamiseen. Kaikkiin keskusteluihin ei tarvitse osallistua eikä jokaista mielipidettä tarvitse puolustaa. Hän oppii valitsemaan missä hänen äänellään on merkitystä ja milloin on viisaampaa jatkaa omaa matkaansa.

Samalla hän ymmärtää että yhteiskunnan muuttuminen alkaa myös yksittäisten ihmisten valinnoista. Tavasta kohdella muita, uskalluksesta kyseenalaistaa epäoikeudenmukaisuutta ja halusta toimia oikein silloinkin kun kukaan ei ole katsomassa. Tähtisiemenen ei tarvitse asettua maailman ulkopuolelle muuttaakseen sitä. Hän elää saman yhteiskunnan keskellä kuin kaikki muutkin mutta hänen ei tarvitse hyväksyä jokaista sen toimintamallia omakseen.

Hän voi kunnioittaa sääntöjä menettämättä omaa ajatteluaan, kuunnella auktoriteetteja luopumatta arvostelukyvystään ja olla osa yhteiskuntaa kadottamatta omaa sisäistä vapauttaan. Sillä todellinen itsenäisyys ei synny siitä, että vastustat kaikkea ympärilläsi, vaan siitä, ettet anna muiden määritellä sitä, mikä on sinulle oikein.

Tähtisiemenen ei tarvitse korottaa ääntään tullakseen kuulluksi eikä taistella jokaista järjestelmää vastaan osoittaakseen olevansa vapaa. Hänen voimansa on kyvyssä ajatella itsenäisesti, nähdä totuttujen toimintamallien taakse ja pysyä uskollisena omille arvoilleen. Maailma on täynnä sääntöjä joita ihmiset noudattavat kysymättä enää miksi. Mutta se että jokin on ollut hyväksyttyä sukupolvien ajan ei tarkoita että se olisi oikein. Suurin rohkeus ei ole nousta maailmaa vastaan vaan kieltäytyä tulemasta osaksi sitä minkä tietää sisimmässään vääräksi.