Moni tähtisiemeneksi itsensä kokeva kuvaa tunnetta joka on ollut mukana jo kauan ennen kuin hän on kuullut koko käsitteestä. Tunnetta siitä että on osa tätä maailmaa mutta samalla jollakin vaikeasti selitettävällä tavalla hieman sen ulkopuolella. Se ei välttämättä näy päällepäin. Ihminen voi elää tavallista elämää, käydä töissä, rakentaa ihmissuhteita, nauraa, rakastaa ja huolehtia samoista asioista kuin muutkin silti jossain syvällä voi kulkea kysymys: "Miksi tämä maailma tuntuu minusta tällaiselta?"

Tähtisiemenen erilaisuuden kokemukseen liittyy usein voimakas herkkyys, tarve ymmärtää elämää pintaa syvemmältä sekä tunne siitä etteivät ympäröivän maailman arvot aina tunnu omilta. Kilpailu, vallan tavoittelu, jatkuva suorittaminen tai ihmisten asettaminen toisiaan vastaan voivat tuntua vierailta. Sen sijaan yhteys luontoon, eläimiin, tähtitaivaaseen tai hiljaisuuteen voi tuntua syvästi merkitykselliseltä, on kuin niiden äärellä olisi helpompi muistaa jotakin olennaista itsestään.

Joskus erilaisuutta yrittää peittää. Ihminen oppii mukautumaan, olemaan sellainen kuin hänen odotetaan olevan ja vaimentamaan niitä puolia itsessään joita muut eivät ymmärrä. Hän saattaa jopa alkaa ajatella että hänessä itsessään on jotakin väärää. Mutta tähtisiemenyyden näkökulmasta tarkoitus ei ole nostaa itseään muiden yläpuolelle. Erilaisuus ei tarkoita suurempaa arvoa, korkeampaa asemaa tai sitä että muut olisivat vähemmän tietoisia. Se tarkoittaa vain sitä että oma tapa kokea maailma voi olla erilainen.

Siksi yksi tärkeimmistä vaiheista ei olekaan löytää paikkaa,johon vihdoin sopii täydellisesti. Se on lakata muuttamasta itseään vain siksi että sopisi. Et koskaan ollut väärässä paikassa, yritit vain liian kauan mahtua paikkaan joka ei ollut sinun muotoisesi.