Tähtisiemenen yksinäisyys ei tarkoita sitä ettei ympärillä olisi ihmisiä. Syvin yksinäisyys syntyy keskellä muita silloin kun oma sisäinen maailma tuntuu jäävän näkymättömäksi. Voit keskustella, nauraa, tehdä töitä ja jakaa arkea muiden kanssa mutta samalla sisälläsi kulkee tunne siitä ettei kukaan todella näe kaikkea sitä mitä koet. Ajatuksesi elämästä, tietoisuudesta, maailmasta ja omasta olemassaolostasi eivät mahdu jokaiseen keskusteluun. Silloin opit pitämään osan itsestäsi hiljaa.

Tähtisiemenelle tämä tunne alkaa jo ennen kuin hän tietää miksi kokee maailman eri tavalla. Hän oppii tarkkailemaan ympäristöään, mukautumaan ja etsimään paikkaa jossa hänen ei tarvitse selittää itseään. Mitä enemmän hän yrittää sopia muiden odotuksiin sitä kauemmas hän ajautuu omasta sisäisestä äänestään. Silloin yksinäisyys ei synny ihmisten puuttumisesta vaan se syntyy siitä että olet muiden keskellä olematta kokonaan oma itsesi.

Jossain vaiheessa yksinäisyyden merkitys alkaa muuttua. Hiljaisuus jota ennen yritit täyttää toisilla ihmisillä alkaa antaa sinulle tilaa kuulla itseäsi. Et enää tarvitse jatkuvasti ulkopuolista vahvistusta sille mitä tunnet ja tiedät sisälläsi. Samalla alat ymmärtämään ettei yhteys synny ihmisten määrästä. Yksi kohtaaminen jossa saat olla täysin oma itsesi merkitsee enemmän kuin kymmenet suhteet joissa joudut pienentämään itseäsi tullaksesi hyväksytyksi.

Tähtisiemenen ei kuulu eristäytyä maailmasta eikä hänen tehtävänsä ole jäädä yksin oman kokemuksensa kanssa vaan löytää tapa olla tässä maailmassa kadottamatta itseään siihen. Kun lakkaat muuttamasta itseäsi saadaksesi yhteyden muihin myös ihmissuhteesi muuttuvat. Et enää etsi ketä tahansa täyttämään hiljaisuutta. Alat tunnistamaan ne ihmiset joiden seurassa hiljaisuuttakaan ei tarvitse täyttää. Yksinäisyys ei aina kerro siitä että elämästäsi puuttuu joku. Joskus se on hiljaisuus jossa lakkaat etsimästä itseäsi muista ja kohtaat viimein sen jota olet koko ajan etsinyt, itsesi.