Mitä syvemmälle kuljet itseesi sitä vaikeammaksi käy ohittaa ne puolet jotka olet joskus työntänyt syrjään. Heräämisen myötä tietoisuus ei valaise vain sitä mikä sinussa on kaunista. Sama valo osuu myös niihin paikkoihin jotka ovat pysyneet pitkään piilossa. Pelkoihin, vihaan, häpeään, riittämättömyyteen, kontrollin tarpeeseen ja vanhoihin haavoihin joiden kuvittelit jo unohtuneen. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta, henkisen matkan ajattelit ehkä vievän kohti rauhaa, rakkautta ja tasapainoa mutta pintaan nouseekin kaikkea sellaista minkä uskoi jättäneensä taakseen. Et olekaan kulkemassa väärään suuntaan, olet vain ensimmäistä kertaa tarpeeksi lähellä itseäsi nähdäksesi myös sen minkä aikaisemmin jouduit piilottamaan.

Varjo muodostuu usein niistä osista sinua joille ei aina ollut tilaa. Tunteista joita ei saanut näyttää, sanoista jotka jäivät sanomatta, tarpeista joita opit häpeämään ja rajoista joita et ollut uskaltanut asettaa. Opit olemaan hiljaa koska puhuminen aiheutti ristiriitoja. Opit miellyttämään koska hyväksytyksi tuleminen tuntui turvallisemmalta kuin oman totuutesi puolustaminen. Sinä rakensit ympärillesi kovuuden koska herkkyys sattui liikaa. Silloin varjo ei syntynyt viholliseksesi, se syntyi suojelemaan sinua. Mutta vuosia sitten syntynyt suoja voi jatkaa elämäsi ohjaamista vielä senkin jälkeen kun et enää tarvitse sitä. Vanha haava voi saada sinut vetäytymään läheisyydestä, hylätyksi tulemisen pelko takertumaan ja turvattomuus yrittämään hallita kaikkea ympärilläsi.

Usein varjo paljastuu juuri voimakkaissa reaktioissa. Yksi sana osuu odottamattoman syvälle tai pieni tapahtuma herättää tunteen jonka voimakkuutta on vaikea ymmärtää. Silloin voi kysyä itseltään jotain olennaista: "Mitä tämä kosketti minussa?" Vastaus ei aina tule ajatuksena, sen voi aistia kehossa puristuksena, levottomuutena tai tarpeena paeta, sulkeutua tai puolustautua. Siinä varjo muuttuu opettajaksi. Ei siksi että jokainen vaikea tunne olisi henkinen viesti vaan siksi että reaktio näyttää paikan joka tarvitsee vielä huomiota. Varjotyö ei tarkoita vihan poistamista, pelon kieltämistä tai itsensä pakottamista jatkuvasti positiiviseksi, se tarkoittaa rohkeutta katsoa tunteen taakse. Vihan alla voi olla surua, kontrollin alla turvattomuutta, kovuuden alla ihminen joka ei halua enää tulla satutetuksi. Kaiken alla on vain osa sinua joka olisi halunnut tulla nähdyksi silloin kun kukaan ei osannut nähdä sitä. Mitä enemmän näitä osia kohtaat ilman tuomitsemista niin sitä vähemmän niiden tarvitsee ohjata elämääsi varjoista käsin.

Sinun ei tarvitse tuhota pimeyttä itsestäsi, sinun tarvitsee ymmärtää mitä se yrittää suojella. Tähtisiemenen polun syvin valo ei synny siitä että kääntää katseensa pois pimeydestä. Se syntyy siitä että uskaltaa kulkea sen läpi menettämättä sydäntään. Sillä todellinen valotyö ei ole vain valossa kulkemista. Se on rohkeutta astua myös niihin paikkoihin itsessäsi joihin valo ei ole vielä yltänyt ja juuri siellä odottaa se osa sinua jota olet etsinyt kaikkialta muualta. Ei rikkoutuneena, ei pimeänä, vain unohdettuna. Se ei tarvitse sinulta taistelua, se tarvitsee että katsot sitä viimein ilman häpeää, ilman pelkoa ja ilman halua työntää sitä takaisin pimeyteen. Sillä varjosi ei koskaan ollut se osa sinua josta sinun piti päästä eroon. Se oli se osa sinua jonka jätit kerran taaksesi voidaksesi jatkaa eteenpäin. Nyt polkusi tuo sinut takaisin samaan paikkaan, ei siksi että jäisit sinne vaan siksi että tällä kertaa et lähde sieltä yksin.