Jossain vaiheessa hiljaisuuden keskellä tapahtuu jotakin. Et ehkä huomaa tarkkaa hetkeä jolloin muutos alkaa eikä suurta välttämättä tapahdu ulkopuolellasi. Elämä näyttää samalta, ihmiset ympärilläsi ovat samoja ja moni asia odottaa edelleen ratkaisuaan. Mutta sinä et enää seiso niiden keskellä aivan samalla tavalla vaan jokin sinussa on vahvistunut.

Tähtisiemenen polulla oman voiman löytyminen ei välttämättä tunnu voimakkaalta. Se ei saavu suurena kokemuksena eikä tee sinusta ihmistä joka ei enää pelkää, epäile tai tarvitse muita koska usein se alkaa paljon hiljaisemmin. Sanot ensimmäisen kerran "ei" ilman että tunnet tarvetta selittää sitä. Teet päätöksen kysymättä kaikilta muilta mitä sinun pitäisi tehdä. Poistut tilanteista joissa ennen olisit jäänyt yrittämään vielä vähän pidempään.

Huomaat, ettei jokaisen tarvitse ymmärtää sinua. Pieniltä tuntuvat hetket alkavat kertoa suuremmasta muutoksesta. Olet alkanut palauttaa itsellesi sitä valtaa jonka joskus annoit huomaamattasi muiden käsiin. Olet vuosien ajan tarkkaillut ympäristöäsi ennen kuin olet uskaltanut olla täysin oma itsesi. Olet aistinut muiden mielialoja, mukautunut tilanteisiin ja yrittänyt säilyttää rauhan silloinkin kun sen hintana oli oma hyvinvointisi. Silloin oma voima saattoi tuntua joltain mikä piti ansaita mutta todellisuudessa se ei koskaan kadonnut. Se vain jäi niiden kerrosten alle joita rakensit selviytyäksesi.

Siksi oman voiman palautuminen ei tarkoita uuden voiman saamista. Se tarkoittaa että lakkaat luovuttamasta sitä pois. Et enää tarvitse kaikkien hyväksyntää tietääksesi että valintasi on sinulle oikea. Et muuta totuuttasi sen mukaan kuka seisoo edessäsi. Et kanna vastuuta jokaisen ihmisen tunteista vain siksi että tunnet ne voimakkaasti. Tämä ei tee sinusta kylmää, se vain tekee rajasi näkyviksi. Ja rajat ovat yksi rakkauden rehellisimmistä muodoista. Ne kertovat missä sinä päätyt ja toinen ihminen alkaa. Ne antavat sinun välittää toisesta ilman että sinun täytyy kadottaa itsesi hänen kokemukseensa.

Vähitellen myös tapasi kohdata vastoinkäymisiä muuttuu. Ennen vaikea tilanne saattoi saada sinut epäilemään koko polkuasi. Nyt saatat edelleen horjua mutta et enää kaadu samalla tavalla jokaisen myrskyn mukana. Jokin sisälläsi tietää että tästäkin voi kulkea läpi. Siinä on suuri ero. Voima ei ole sitä ettei mikään enää satuta. Voima on sitä ettei jokainen kipu enää saa sinua hylkäämään itseäsi.

Samalla alat ymmärtämään ettei sinun tarvitse todistaa henkisyyttäsi kenellekään. Sinun ei tarvitse olla jatkuvasti rauhallinen, positiivinen tai täynnä valoa vaan saat olla ihminen. Saat väsyä, saat erehtyä, saat muuttaa mielesi ja saat aloittaa aina uudelleen. Todellinen sisäinen voima ei vaadi täydellisyyttä, se antaa sinulle luvan olla kokonainen. Ja mitä vahvemmaksi yhteys itseesi kasvaa sitä vähemmän tarvitset ulkopuolelta vahvistusta sille minkä jo tunnet sisälläsi.

Silloin alkaa tapahtua jotain tärkeää. Et enää kysy jokaisessa risteyksessä mitä muut tekisivät sinun paikallasi. Alat kuunnella sitä hiljaista tunnetta joka kertoo sinulle suunnan jo ennen kuin osaat perustella sitä järjellä. Oma voimasi ei siis koskaan ollut kadoksissa, annoit vain liian monen muun äänen puhua sen yli. Nyt niiden väliin on syntynyt hiljaisuutta ja siinä hiljaisuudessa alat kuulla jotakin tuttua. Et käskyä, et vastausta kaikkiin kysymyksiisi vaan oman sisäisen äänesi ja tällä kertaa et työnnä sitä syrjään. Sillä et tullut takaisin siksi ihmiseksi joka olit ennen kaikkea tätä vaan sinusta tuli se ihminen joka ei enää tarvitse muiden lupaa ollakseen se joka on.