Olen Mikko Heiskanen, 51 ihmisikää nähnyt tähtipolun kulkija. Jos minulle olisi viisi vuotta sitten kerrottu millaiselle matkalle olen lähdössä en olisi luultavasti uskonut sanaakaan. En etsinyt henkistä heräämistä, en odottanut mitään suurta tapahtuvaksi enkä ajatellut olevani tähtisiemen. Elin tavallista elämääni tietämättä että yksi ainoa yö tulisi muuttamaan tapani nähdä itseni, elämäni ja koko ympäröivän maailman.

Sitten tuli se yö. Näin unen joka ei tuntunut tavalliselta unelta. Siinä sain viestin jonka sanat muistan edelleen: "Sinut on nyt aktivoitu." Herätessäni en tiennyt mitä minulle oli tapahtunut tai mitä viesti tarkoitti, tiesin vain että jokin oli muuttunut. Kutsun tuota yötä aktivoinniksi. Ja jos itse yö oli pysäyttävä niin sitä seurannut kuukausi oli jotain mihin en olisi voinut valmistautua. Se oli yksi elämäni hurjimmista kuukausista.

Aloin nähdä ympärilläni energiavirtoja, koin asioita joille minulla ei silloin ollut sanoja tai selityksiä. Unet voimistuivat, tuntemukset syvenivät ja uusia kokemuksia tuli välillä niin nopeasti etten ehtinyt kunnolla käsitellä edellisiä. Samalla lähes kaikki se mitä olin ennen tehnyt jäi pois ja vanha arki menetti hetkeksi merkityksensä. Oli kuin huomioni olisi vedetty kokonaan pois entisestä ja suunnattu siihen mitä minussa ja ympärilläni tapahtui.

Yksi voimakkaimmista asioista liittyi pelkoon. Minulle näytettiin asioita joita olin pelännyt. Pelkoja nousi eteeni eri tavoin yksi toisensa jälkeen. Jouduin kohtaamaan asioita joita olin aikaisemmin vältellyt tai joita kohtaan olin tuntenut voimakasta pelkoa ja vähitellen niiden ote alkoi hellittää. Koin että pelkoa poistettiin minusta pala palalta kunnes lopulta huomasin jotakin mitä en olisi aikaisemmin pitänyt mahdollisena, pelko kaikkea kohtaan oli kadonnut.

Samaan aikaan koin tietoisuuteni nousseen tavalla jota minun on edelleen vaikea kuvata tavallisilla sanoilla ja tuntui kuin olisin hetken katsonut elämää aivan toisesta korkeudesta. Monet asiat joita olin ennen pitänyt tärkeinä näyttivät yhtäkkiä hyvin pieniltä. Ajantajuni, ajatukseni elämästä ja tapani nähdä ympäröivä maailma olivat muuttuneet, koin tietoisuuteni nousseen todella korkealle. Niin korkealle että tavallisen maallisen elämän eläminen tuntui siinä tilassa lähes mahdottomalta. Arjen asiat, velvollisuudet ja kaikki se mistä tavallinen elämä rakentuu tuntuivat olevan hyvin kaukana siitä tilasta jossa itse olin, mutta en jäänyt sinne.

Ajan myötä tuo tila alkoi vähitellen laskeutua ja tasoittua. En koe sitä putoamisena tai kaiken menettämisenä. Pikemminkin minun täytyi palata lähemmäksi tavallista elämää, paikkaan jossa pystyin jälleen olemaan tässä maailmassa ja elämään tätä elämää. Jotakin siitä kokemuksesta jäi kuitenkin pysyvästi minuun. En enää nähnyt maailmaa aivan samalla tavalla kuin ennen. Siitä alkoi matka jota kutsun tänään omaksi tähtipolukseni.

Koen olevani tähdistä tullut sielu joka on tullut tähän aikaan muistamaan, kokemaan ja tuomaan jotakin mukanaan. En osaa sanoa mitä kaikkea tuo vielä tarkoittaa tai mihin tämä matka lopulta johtaa. En myöskään väitä tietäväni kaikkia vastauksia. Tiedän vain sen mitä olen itse kokenut ja mitä nuo kokemukset ovat minussa muuttaneet.

Oma tähtipolkuni ei ole ollut suora. Siihen on kuulunut etsimistä ja löytämistä, heräämistä ja epäilyä, hiljaisuutta ja voimakkaita kokemuksia. On ollut hetkiä jolloin olen tuntenut ymmärtäväni paljon ja hetkiä jolloin en ole ymmärtänyt mitään. Olen joutunut luopumaan vanhasta tavastani nähdä itseni ja maailman. Joskus vanhan on täytynyt hajota kokonaan jotta sen alta on voinut tulla esiin jotakin aidompaa. Ehkä juuri sitä tämä matka minulle on, ei valmiiksi tulemista vaan muistamista. Pala palalta muistamista siitä kuka olen, miksi olen täällä ja mitä olen tullut mukanani tuomaan.

Ehkä jokin tässä tuntuu sinustakin tutulta, ehkä sinäkin olet joskus kokenut jotakin jolle et ole löytänyt sanoja. Ehkä elämässäsi on ollut hetki jonka jälkeen mikään ei tuntunut enää aivan samalta. Uni, tunne, yhteensattuma, menetys, kohtaaminen tai selittämätön kokemus joka pysäytti sinut ja sai kysymään: "Onko tässä kaikessa jotakin enemmän?" Ehkä olet tuntenut olevasi erilainen tai huomannut katsovasi maailmaa tavalla jota muiden on vaikea ymmärtää. Jos niin on haluan sanoa sinulle yhden asian. Sinun ei tarvitse löytää kaikkia vastauksia heti, minäkään en löytänyt. Viiden vuoden jälkeenkin olen edelleen matkalla. Kysyn, ihmettelen, epäilen, opin ja löydän jatkuvasti uusia puolia siitä mitä oma kokemukseni minulle merkitsee. Ehkä meidän polkumme ovat täysin erilaiset eikä niiden tarvitsekaan olla samanlaisia. En halua kertoa sinulle mihin sinun pitäisi uskoa , en halua antaa sinulle valmiita vastauksia siitä kuka olet tai miksi olet täällä. Haluan ennemmin rohkaista sinua kysymään niitä kysymyksiä itse.

Kuuntelemaan sitä mikä sinussa liikkuu, tutkimaan, kyseenalaistamaan ja ennen kaikkea kulkemaan omaa polkuasi. Sillä joskus kaikkein tärkein kysymys ei ole: "Mihin minun pitäisi uskoa?" Vaan: "Mikä tuntuu minulle aidolta?" Jos jokin tässä tarinassa tuntuu sinulle tutulta ehkä et löytänyt näitä sanoja aivan sattumalta, minä kutsun omaani tähtipoluksi ja sinun polkusi saa olla sinun.

Ja sitten tullaan tähän hetkeen. Noin kaksi vuotta sitten otin itselleni verkkotunnuksen starseedworld.com. Voisin sanoa ottaneeni sen sattumalta eikä minulla silloin ollut selvää suunnitelmaa siitä mitä sillä tekisin, nimi vain tuntui sellaiselta jonka halusin pitää. Verkkotunnus jäi odottamaan, kaksi vuotta kului ja nyt tuli tunne että sen aika oli tullut. Kun katson taaksepäin tuohon ensimmäiseen yöhön ja sitä seuranneeseen hurjaan kuukauteen, kaikkeen kokemaani ja lopulta tähän hetkeen minun on vaikea nähdä tätä vain irrallisina tapahtumina. Uskon ettei mikään tapahdu sattumalta. Ehkä kaksi vuotta sitten en vielä tiennyt miksi otin tuon nimen, ehkä minun ei kuulunutkaan tietää. Joskus jokin tulee elämäämme ennen kuin ymmärrämme mihin sitä tarvitaan ja joskus vasta vuosien päästä katsomme taaksepäin ja ymmärrämme että se ei tullut liian aikaisin vaan se tuli odottamaan oikeaa hetkeä. Minulle tuo hetki on nyt.

Mikko Heiskanen Tähtipolun kulkija ja kutsuunsa herännyt.

On ihmisiä jotka ovat jo pitkään kantaneet sisällään tunnetta siitä etteivät he ole täällä sattumalta. He saattavat katsoa tähtitaivasta ja tuntea jotain vaikeasti selitettävää, ei pelkästään kiinnostusta tai ihailua vaan syvää tuttuuden tunnetta, aivan kuin jokin kaukana olisi samalla oudolla tavalla lähellä. Henkisessä ajattelussa tällaisia ihmisiä kutsutaan tähtisiemeniksi.

Tähtisiemen-ajattelun mukaan sielun alkuperä ei rajoitu vain maahan. Sielun uskotaan voineen kokea olemassaoloa muualla maailmankaikkeudessa, toisissa tähtijärjestelmissä tai erilaisilla tietoisuuden tasoilla ennen syntymistään ihmiseksi. Ajatuksen mukaan tähtisiemenet ovat tulleet maahan kokemaan ihmiselämää ja lisäksi myös tuomaan mukanaan jotakin omaa, myötätuntoa, tietoisuutta, luovuutta, viisautta tai uudenlaista tapaa nähdä maailma.

Monet tähtisiemeniksi itsensä kokevat kertovat tunteneensa erilaisuutta jo nuoresta lähtien. Maailman kiire, kovuus ja vastakkainasettelu voivat tuntua vierailta. Samalla toisten ihmisten tunnetilat ja ympäristön tunnelmat saatetaan kokea hyvin voimakkaasti. Pinnalliset vastaukset eivät välttämättä riitä. Sisällä elää halu ymmärtää kuka minä olen? Miksi olen täällä? Onko elämässä jotakin enemmän kuin se minkä pystymme näkemään? Ja joskus mukana kulkee myös vaikeasti selitettävä koti-ikävä. Ei välttämättä kaipaus mihinkään paikkaan täällä maassa vaan tunne jostakin kaukaisesta ja tutusta. Katse saattaa hakeutua tähtiin kuin muistellen jotakin mitä mieli ei pysty palauttamaan mieleen.

Tähtisiemenyyteen liitetään usein ajatus heräämisestä. Elämässä voi tulla vaihe jolloin vanhat käsitykset itsestä ja maailmasta eivät enää tunnu riittäviltä. Ihminen alkaa etsiä syvempää merkitystä kokemuksilleen ja kiinnittää enemmän huomiota intuitioon, synkronisiteetteihin sekä omaan sisäiseen maailmaansa. Henkisessä ajattelussa tätä kuvataan joskus muistamisena. Ei välttämättä muistamisena tavallisessa merkityksessä vaan kokemuksena siitä että alkaa vähitellen tunnistaa jotakin olennaista itsestään.

Tähtisiemenen tehtävän ei tarvitse tarkoittaa suurta tai yliluonnollista tehtävää vaan se voi näkyä hyvin tavallisessa elämässä. Tavassa kohdella muita, rohkeudessa kulkea omaa polkua, halussa auttaa, kyvyssä luoda, myötätunnossa ja anteeksiannossa. Siinä että uskaltaa olla oma itsensä maailmassa joka yrittää jatkuvasti kertoa millainen pitäisi olla. Tähtisiemenyyden ytimessä ei tarvitse olla ajatus siitä että joku olisi muita erityisempi tai korkeammalla. Kyse on ennemminkin siitä että jokaisella on jotakin ainutlaatuista tuotavana tähän maailmaan.

Tähtisiemenet ovat henkisen ja New Age -ajattelun käsite eikä käsitykselle sielujen tähtiperäisestä alkuperästä ole tieteellistä näyttöä. Monille tähtisiemenyys toimii kuitenkin tapana sanoittaa kokemuksia joille aikaisemmin ei ole löytynyt nimeä ja ehkä siksi tähtisiemenyyttä ei aina löydetä etsimällä, Joskus se vain tunnistetaan. Kuin jokin sisällä olisi odottanut koko elämänsä kuulevansa sanat jotka herättävät vanhan kysymyksen: Entä jos en ole täällä sattumalta? Ja siitä kysymyksestä voi alkaa kokonaan uusi matka.