Olen Mikko Heiskanen, 51 ihmisikää nähnyt tähtipolun kulkija. Jos minulle olisi viisi vuotta sitten kerrottu millaiselle matkalle olen lähdössä en olisi luultavasti uskonut sanaakaan. En etsinyt henkistä heräämistä, en odottanut mitään suurta tapahtuvaksi enkä ajatellut olevani tähtisiemen. Elin tavallista elämääni tietämättä että yksi ainoa yö tulisi muuttamaan tapani nähdä itseni, elämäni ja koko ympäröivän maailman. Sitten tuli se yö. Näin unen joka ei tuntunut tavalliselta unelta. Siinä sain viestin jonka sanat muistan edelleen: "Sinut on nyt aktivoitu." Herätessäni en tiennyt mitä minulle oli tapahtunut tai mitä viesti tarkoitti, tiesin vain että jokin oli muuttunut.. Ja jos itse yö oli pysäyttävä niin sitä seurannut kuukausi oli jotain mihin en olisi voinut valmistautua. Se oli yksi elämäni hurjimmista kuukausista. Aloin nähdä ympärilläni energiavirtoja, koin asioita joille minulla ei silloin ollut sanoja tai selityksiä. Unet voimistuivat, tuntemukset syvenivät ja uusia kokemuksia tuli välillä niin nopeasti etten ehtinyt kunnolla käsitellä edellisiä. Samalla lähes kaikki se mitä olin ennen tehnyt jäi pois ja vanha arki menetti hetkeksi merkityksensä. Oli kuin huomioni olisi vedetty kokonaan pois entisestä ja suunnattu siihen mitä minussa ja ympärilläni tapahtui.

Yksi voimakkaimmista asioista liittyi pelkoon. Minulle näytettiin asioita joita olin pelännyt. Pelkoja nousi eteeni eri tavoin yksi toisensa jälkeen. Jouduin kohtaamaan asioita joita olin aikaisemmin vältellyt tai joita kohtaan olin tuntenut voimakasta pelkoa ja vähitellen niiden ote alkoi hellittää. Koin että pelkoa poistettiin minusta pala palalta kunnes lopulta huomasin jotakin mitä en olisi aikaisemmin pitänyt mahdollisena, pelko kaikkea kohtaan oli kadonnut.

Samaan aikaan koin tietoisuuteni nousseen tavalla jota minun on edelleen vaikea kuvata tavallisilla sanoilla ja tuntui kuin olisin hetken katsonut elämää aivan toisesta korkeudesta. Monet asiat joita olin ennen pitänyt tärkeinä näyttivät yhtäkkiä hyvin pieniltä. Ajantajuni, ajatukseni elämästä ja tapani nähdä ympäröivä maailma olivat muuttuneet, koin tietoisuuteni nousseen todella korkealle. Niin korkealle että tavallisen maallisen elämän eläminen tuntui siinä tilassa lähes mahdottomalta. Arjen asiat, velvollisuudet ja kaikki se mistä tavallinen elämä rakentuu tuntuivat olevan hyvin kaukana siitä tilasta jossa itse olin, mutta en jäänyt sinne.

Ajan myötä tuo tila alkoi vähitellen laskeutua ja tasoittua. En koe sitä putoamisena tai kaiken menettämisenä. Pikemminkin minun täytyi palata lähemmäksi tavallista elämää, paikkaan jossa pystyin jälleen olemaan tässä maailmassa ja elämään tätä elämää. Jotakin siitä kokemuksesta jäi kuitenkin pysyvästi minuun. En enää nähnyt maailmaa aivan samalla tavalla kuin ennen. Siitä alkoi matka jota kutsun tänään omaksi tähtipolukseni. Koen olevani tähdistä tullut sielu joka on tullut tähän aikaan muistamaan, kokemaan ja tuomaan jotakin mukanaan. En osaa sanoa mitä kaikkea tuo vielä tarkoittaa tai mihin tämä matka lopulta johtaa. En myöskään väitä tietäväni kaikkia vastauksia. Tiedän vain sen mitä olen itse kokenut ja mitä nuo kokemukset ovat minussa muuttaneet.

Oma tähtipolkuni ei ole ollut suora. Elämä on näyttänyt minulle jo varhain kuinka hauras se voi olla. Olen viettänyt sairaaloissa aikaa lapsena ja myöhemmin myös aikuisenakin. Pienenä sairastuin vakavasti suolisolmuun ja suolitukokseen jolloin suuri osa ohutsuolestani meni kuolioon molemmilla kerroilla. Myöhemmin elämään on mahtunut myös onnettomuuksia, 15 ikäisenä jouduin mopolla kolariin ja myöhemmin aikuisiällä 2003 jäin rattijuopon ajaman auton alle. Aikuisvuosiini mahtui toisenlaisia taisteluita. Alkoholi vei minut lukuisia kertoja sairaalaan silloin kun se oli osa elämääni monien vuosien ajan mutta ei ole enää. Täysin absolutisti en kumminkaan ole koska sauna ilman olutta on suihku. Ja on ollut hetki jolloin en enää halunnut jatkaa. Olen yrittänyt päättää oman elämäni mutta jäin tänne. Kun katson kaikkea tätä nyt taaksepäin yksi ajatus nousee muiden yläpuolelle, se että minut laitettiin takaisin tänne. En tiedä miksi elämä on antanut minulle niin monta kertaa uuden mahdollisuuden. Mutta yhden asian tiedän, olen edelleen täällä ja luultavasti silläkin on tarkoituksensa.

Ehkä juuri siksi oma polkuni ei ole minulle vain kertomus henkisestä heräämisestä. Se on myös kertomus elämästä joka on vienyt minut monta kertaa hyvin lähelle rajaa ja kuitenkin jatkunut. Siihen on kuulunut etsimistä ja löytämistä, heräämistä ja epäilyä, hiljaisuutta ja voimakkaita kokemuksia. On ollut hetkiä jolloin olen tuntenut ymmärtäväni paljon ja hetkiä jolloin en ole ymmärtänyt mitään. Olen joutunut luopumaan vanhasta tavastani nähdä itseni ja maailman. Joskus vanhan on täytynyt hajota kokonaan jotta sen alta on voinut tulla esiin jotakin aidompaa. Ehkä juuri sitä tämä matka minulle on. Ei valmiiksi tulemista vaan muistamista. Pala palalta muistamista siitä kuka olen, miksi olen täällä ja mitä olen tullut mukanani tuomaan.

Ehkä jokin tässä tuntuu sinustakin tutulta, ehkä sinäkin olet joskus kokenut jotakin jolle et ole löytänyt sanoja. Ehkä elämässäsi on ollut hetki jonka jälkeen mikään ei tuntunut enää aivan samalta. Uni, tunne, yhteensattuma, menetys, kohtaaminen tai selittämätön kokemus joka pysäytti sinut ja sai kysymään: "Onko tässä kaikessa jotakin enemmän?" Ehkä olet tuntenut olevasi erilainen tai huomannut katsovasi maailmaa tavalla jota muiden on vaikea ymmärtää. Jos niin on haluan sanoa sinulle yhden asian. Sinun ei tarvitse löytää kaikkia vastauksia heti, minäkään en löytänyt. Viiden vuoden jälkeenkin olen edelleen matkalla. Kysyn, ihmettelen, epäilen, opin ja löydän jatkuvasti uusia puolia siitä mitä oma kokemukseni minulle merkitsee. Ehkä meidän polkumme ovat täysin erilaiset eikä niiden tarvitsekaan olla samanlaisia. En halua kertoa sinulle mihin sinun pitäisi uskoa , en halua antaa sinulle valmiita vastauksia siitä kuka olet tai miksi olet täällä. Haluan ennemmin rohkaista sinua kysymään niitä kysymyksiä itse. Kuuntelemaan sitä mikä sinussa liikkuu, tutkimaan, kyseenalaistamaan ja ennen kaikkea kulkemaan omaa polkuasi. Sillä joskus kaikkein tärkein kysymys ei ole: "Mihin minun pitäisi uskoa?" Vaan: "Mikä tuntuu minulle aidolta?" Jos jokin tässä tarinassa tuntuu sinulle tutulta ehkä et löytänyt näitä sanoja aivan sattumalta, minä kutsun omaani tähtipoluksi ja sinun polkusi saa olla sinun.

Ja sitten tullaan tähän hetkeen. Noin kaksi vuotta sitten otin itselleni verkkotunnuksen starseedworld.com. Voisin sanoa ottaneeni sen sattumalta eikä minulla silloin ollut selvää suunnitelmaa siitä mitä sillä tekisin, nimi vain tuntui sellaiselta jonka halusin pitää. Verkkotunnus jäi odottamaan, kaksi vuotta kului ja nyt tuli tunne että sen aika oli tullut. Kun katson taaksepäin tuohon ensimmäiseen yöhön ja sitä seuranneeseen hurjaan kuukauteen, kaikkeen kokemaani ja lopulta tähän hetkeen minun on vaikea nähdä tätä vain irrallisina tapahtumina. Uskon ettei mikään tapahdu sattumalta. Ehkä kaksi vuotta sitten en vielä tiennyt miksi otin tuon nimen, ehkä minun ei kuulunutkaan tietää. Joskus jokin tulee elämäämme ennen kuin ymmärrämme mihin sitä tarvitaan ja joskus vasta vuosien päästä katsomme taaksepäin ja ymmärrämme että se ei tullut liian aikaisin vaan se tuli odottamaan oikeaa hetkeä. Minulle tuo hetki on nyt.

Mikko Heiskanen Tähtipolun kulkija ja kutsuunsa herännyt.

Herääminen ei aina ala valosta vaan joskus se alkaa siitä että elämä jonka rakensit itsellesi ei enää tunnu omalta ja jokin alkaa liikkua sisälläsi. Et välttämättä tiedä mitä tapahtuu mutta tunnet ettei entiseen voi enää täysin palata. Asiat jotka ennen pitivät elämäsi koossa alkavat menettää merkitystään. Herääminen voi alkaa menetyksestä, erosta, uupumisesta, yksinäisyydestä tai suuresta elämänmuutoksesta ja joskus mitään suurta ei edes tapahdu. Eräänä päivänä vain huomaat katsovasi omaa elämääsi kuin ensimmäistä kertaa.

Ja silloin kysymykset alkavat. Kuka olen kaiken sen alla mitä minulle on opetettu? Kuinka paljon elämästäni olen valinnut itse? Mitä jää jäljelle jos lakkaan olemasta se ihminen jota muut odottavat minun olevan? Heräämisen vaikeimpia vaiheita voi olla se ettei vanha enää kanna mutta uusi ei ole vielä näkyvissä ja olet ikään kuin kynnyksellä. Et enää kuulu täysin siihen maailmaan josta olet lähtemässä mutta et vielä tunne sitä maailmaa jota kohti olet kulkemassa. Silloin moni yrittää palata takaisin tuttuun, vanhoihin tapoihin, ihmisiin ja rooleihin. Ei siksi että ne olisivat oikeita vaan siksi että tuttu tuntuu turvallisemmalta kuin tuntematon mutta jokin sinussa on jo muuttunut.

Kun kerran alat nähdä oman elämäsi uudella tavalla kaikkea ei voi enää olla näkemättä. Herääminen voi nostaa pintaan myös asioita joita olet kantanut pitkään, vanhoja pelkoja, pettymyksiä, haavoja sekä uskomuksia itsestäsi ja sellaisiakin puolia jotka olisit mieluummin jättänyt kohtaamatta. Siksi herääminen ei ole jatkuvaa hyvän olon tunnetta vaan se voi olla myös riisumista. Kerros kerrokselta alat huomata mikä todella kuuluu sinulle ja mikä on tarttunut mukaasi matkan varrella. Toisten odotuksia, vanhoja pelkoja, tarvetta miellyttää ja tarinoita siitä millainen sinun pitäisi olla. Vähitellen niiden alta alkaa löytyä jotakin aidompaa, ei täydellistä ihmistä vaan sinä.

Heräämisen tarkoitus ei ehkä olekaan muuttua joksikin toiseksi. Kyse on siitä että lakkaat vähitellen olemasta kaikkea sitä mitä et koskaan todella ollut ja silloin elämä alkaa muuttua sisältä ulospäin. Et enää kysy vain mitä maailma odottaa sinulta, alat kysyä mikä tuntuu todelta ja siinä kohdassa matka muuttuu sillä herääminen ei pääty siihen että alat nähdä enemmän. Todellinen muutos alkaa vasta silloin kun et enää pysty elämään vastoin sitä minkä olet itsessäsi nähnyt. Vanha elämä saattaa vielä kutsua sinua takaisin ja tuttu voi tuntua turvalliselta. Entinen sinä saattaa yrittää vakuuttaa että olisi helpompaa vain unohtaa kaikki ja jatkaa kuten ennen. Mutta kaikkea ei voi enää unohtaa.

Kun jokin sisälläsi on kerran avautunut niin sitä on vaikea saada enää kiinni ja ehkä juuri siinä on heräämisen todellinen käännekohta. Ei hetkessä jolloin löydät kaikki vastaukset. Vaan hetkessä jolloin ymmärrät ettet enää voi palata ihmiseksi joka olit ennen. Silloin edessäsi ei ole enää paluumatkaa, on vain yksi suunta ja se suunta on syvemmälle itseesi.

Entä jos tunne siitä että olet erilainen ei ole koskaan ollut sattumaa? Entä jos ne hetket jolloin olet katsonut maailmaa ja ajatellut ettet täysin ymmärrä miksi ihmiset elävät niin kuin elävät kertovat jostakin syvemmästä? Ehkä olet yrittänyt koko elämäsi löytää sanoja tunteelle jota et osaa selittää. Ulospäin kaikki voi näyttää tavalliselta mutta sisälläsi on aina ollut jotakin joka kysyy, etsii ja kuuntelee. Kuin osa sinusta tietäisi että näkyvä maailma ei ole koko tarina.

Tähtisiemenyyttä ei voi todistaa testillä, syntymäajalla tai sillä kuinka monta tiettyä ominaisuutta itsestään tunnistaa. Monille kyse on ennemmin hiljaisesta tunnistamisesta, hetkestä jolloin jokin pitkään vaikeasti sanoitettava kokemus alkaa saada merkityksen. Saatat olla ihminen jolle tavalliset vastaukset eivät ole koskaan täysin riittäneet, haluat ymmärtää mitä näkyvän pinnan alla tapahtuu. Miksi tietyt ihmiset tulevat elämääsi juuri tiettynä aikana? Miksi jotkin kokemukset muuttavat sinua niin voimakkaasti? Miksi välillä tunnet että elämä yrittää johdattaa sinua johonkin suuntaan vaikka et vielä näe minne?

Ehkä olet huomannut että intuitiosi puhuu joskus ennen järkeä. Saatat saada ihmisestä, paikasta tai tilanteesta tunteen jota et pysty perustelemaan ja vasta myöhemmin ymmärrät miksi jokin sisälläsi reagoi niin voimakkaasti. Kaikki tuntemukset eivät tietenkään ole viestejä tai ennustuksia mutta ajan myötä voit oppia tunnistamaan eron pelon, toiveiden ja hiljaisen sisäisen tietämisen välillä. Saatat myös tarvita tavallista enemmän hiljaisuutta. Kun ympärillä on jatkuvasti ihmisiä, ääniä, odotuksia ja muiden tunnetiloja silloin oma sisäinen ääni voi jäädä niiden alle. Yksin oleminen ei silloin ole pakenemista maailmasta vaan se on tapa palata takaisin itseesi.

Joidenkin elämässä alkaa esiintyä myös kummallisia yhteensattumia. Ajattelet ihmistä juuri ennen kuin hän ottaa yhteyttä, etsit vastausta kysymykseen ja kohtaat pian sanat jotka tuntuvat puhuvan suoraan tilanteeseesi. Sama numero, symboli, ajatus tai teema ilmestyy eri paikoissa niin monta kertaa että alat kiinnittää siihen huomiota. Henkisessä ajattelussa tällaisia merkityksellisiksi koettuja yhteensattumia kutsutaan synkronisiteeteiksi. Niitä ei tarvitse nähdä yliluonnollisina merkkeinä. Joskus niiden suurin merkitys on siinä että ne saavat sinut pysähtymään ja katsomaan omaa elämääsi hieman tarkemmin.

Jossain vaiheessa saatat huomata myös etteivät kaikki vanhat asiat enää sovi sinulle samalla tavalla kuin ennen. Ihmissuhteet voivat muuttua ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat sekä asiat joiden vuoksi ennen tavoittelit hyväksyntää menettävät merkitystään. Silloin voi nousta esiin kysymys jota ei enää pysty ohittamaan: Elänkö todella omaa elämääni vai sellaista elämää jota minulta odotetaan? Tämä vaihe voi olla hämmentävä. Vanha ei enää tunnu omalta mutta uusi ei ole vielä saanut muotoaan. Se voi tuntua siltä kuin seisoisit kahden maailman välissä tietäen ettet voi enää palata täysin entiseen mutta näkemättä vielä selvästi sitä mikä odottaa edessä.

Samalla jokin saattaa alkaa vetää sinua voimakkaasti puoleensa. Se voi olla avaruus, tietoisuus, energia, unet, symbolit, muinaiset kulttuurit tai maailmankaikkeuden suuret mysteerit. Toiselle sama tunne löytyy luonnosta, musiikista, luovuudesta tai halusta auttaa muita. Et välttämättä osaa selittää kiinnostustasi, tiedät vain että jokin siinä tuntuu tutulta. Kaiken tämän alla voi kulkea tunne siitä, että elämälläsi on tarkoitus. Sen ei tarvitse tarkoittaa suurta tehtävää tai sitä että sinun pitäisi muuttaa koko maailma. Tarkoitus näkyy siinä kuinka kohtaat muita, mitä luot ympärillesi, mitä opit kokemuksistasi ja mitä uskallat muuttaa. Ja ennen kaikkea siinä kuinka paljon uskallat tulla siksi ihmiseksi joka todella olet.

Sinun ei tarvitse löytää itsestäsi jokaista merkkiä tai sopia mihinkään valmiiseen määritelmään. Ehkä olennaisempaa on huomata mihin suuntaan elämäsi on sinua viemässä. Mikä vetää sinua puoleensa yhä uudelleen? Mikä saa sinut tuntemaan olevasi aidosti oma itsesi? Mitä elämässäsi on sellaista jota et enää pysty sivuuttamaan? Joskus suurimmat muutokset alkavat juuri tällaisista kysymyksistä. Ei siitä että kaikki vastaukset löytyvät kerralla vaan siitä että uskaltaa seurata sitä mikä tuntuu merkitykselliseltä. Sinun ei tarvitse vielä tietää minne polkusi johtaa. Riittää että tunnet kutsun ja uskallat seurata sitä. Sillä jokainen askel voi viedä sinut lähemmäksi jotakin joka on odottanut löytymistään.Tämä on vasta alku joten jatka matkaa.

On ihmisiä jotka ovat jo pitkään kantaneet sisällään tunnetta siitä etteivät he ole täällä sattumalta. He saattavat katsoa tähtitaivasta ja tuntea jotain vaikeasti selitettävää, ei pelkästään kiinnostusta tai ihailua vaan syvää tuttuuden tunnetta, aivan kuin jokin kaukana olisi samalla oudolla tavalla lähellä. Henkisessä ajattelussa tällaisia ihmisiä kutsutaan tähtisiemeniksi.

Tähtisiemen-ajattelun mukaan sielun alkuperä ei rajoitu vain maahan. Sielun uskotaan voineen kokea olemassaoloa muualla maailmankaikkeudessa, toisissa tähtijärjestelmissä tai erilaisilla tietoisuuden tasoilla ennen syntymistään ihmiseksi. Ajatuksen mukaan tähtisiemenet ovat tulleet maahan kokemaan ihmiselämää ja lisäksi myös tuomaan mukanaan jotakin omaa, myötätuntoa, tietoisuutta, luovuutta, viisautta tai uudenlaista tapaa nähdä maailma.

Monet tähtisiemeniksi itsensä kokevat kertovat tunteneensa erilaisuutta jo nuoresta lähtien. Maailman kiire, kovuus ja vastakkainasettelu voivat tuntua vierailta. Samalla toisten ihmisten tunnetilat ja ympäristön tunnelmat saatetaan kokea hyvin voimakkaasti. Pinnalliset vastaukset eivät välttämättä riitä. Sisällä elää halu ymmärtää kuka minä olen? Miksi olen täällä? Onko elämässä jotakin enemmän kuin se minkä pystymme näkemään? Ja joskus mukana kulkee myös vaikeasti selitettävä koti-ikävä. Ei välttämättä kaipaus mihinkään paikkaan täällä maassa vaan tunne jostakin kaukaisesta ja tutusta. Katse saattaa hakeutua tähtiin kuin muistellen jotakin mitä mieli ei pysty palauttamaan mieleen.

Tähtisiemenyyteen liitetään usein ajatus heräämisestä. Elämässä voi tulla vaihe jolloin vanhat käsitykset itsestä ja maailmasta eivät enää tunnu riittäviltä. Ihminen alkaa etsiä syvempää merkitystä kokemuksilleen ja kiinnittää enemmän huomiota intuitioon, synkronisiteetteihin sekä omaan sisäiseen maailmaansa. Henkisessä ajattelussa tätä kuvataan joskus muistamisena. Ei välttämättä muistamisena tavallisessa merkityksessä vaan kokemuksena siitä että alkaa vähitellen tunnistaa jotakin olennaista itsestään.

Tähtisiemenen tehtävän ei tarvitse tarkoittaa suurta tai yliluonnollista tehtävää vaan se voi näkyä hyvin tavallisessa elämässä. Tavassa kohdella muita, rohkeudessa kulkea omaa polkua, halussa auttaa, kyvyssä luoda, myötätunnossa ja anteeksiannossa. Siinä että uskaltaa olla oma itsensä maailmassa joka yrittää jatkuvasti kertoa millainen pitäisi olla. Tähtisiemenyyden ytimessä ei tarvitse olla ajatus siitä että joku olisi muita erityisempi tai korkeammalla. Kyse on ennemminkin siitä että jokaisella on jotakin ainutlaatuista tuotavana tähän maailmaan.

Tähtisiemenet ovat henkisen ja New Age -ajattelun käsite eikä käsitykselle sielujen tähtiperäisestä alkuperästä ole tieteellistä näyttöä. Monille tähtisiemenyys toimii kuitenkin tapana sanoittaa kokemuksia joille aikaisemmin ei ole löytynyt nimeä ja ehkä siksi tähtisiemenyyttä ei aina löydetä etsimällä, Joskus se vain tunnistetaan. Kuin jokin sisällä olisi odottanut koko elämänsä kuulevansa sanat jotka herättävät vanhan kysymyksen: Entä jos en ole täällä sattumalta? Ja siitä kysymyksestä voi alkaa kokonaan uusi matka.