Tähtisiemen tuntee syvää yhteyttä ympäröivään maailmaan ja haluaa omalla läsnäolollaan lievittää muiden kärsimystä. Hän tunnistaa ihmisten surun, näkee heidän vaikeuksiensa taakse ja ymmärtää kuinka paljon näkymättömiä taakkoja jokainen kantaa mukanaan. Kun joku tarvitsee kuuntelijaa, ymmärrystä tai tukea hän on valmis antamaan aikaansa ja voimavarojaan. Hänen halunsa auttaa kumpuaa aidosta välittämisestä mutta samalla hänen on vaikea hyväksyä sitä ettei hän pysty muuttamaan kaikkea mikä maailmassa aiheuttaa kärsimystä.

Vähitellen tähtisiemen alkaa huomaamattaan kantaa vastuuta asioista jotka eivät kuulu hänen kannettavikseen. Hän yrittää ratkaista muiden ongelmia, ymmärtää loputtomasti toisten käyttäytymistä ja pitää huolta ihmisistä jotka eivät itse ole valmiita ottamaan vastuuta omasta elämästään. Hän antaa itsestään yhä enemmän ja siirtää omat tarpeensa syrjään koska ajattelee että jonkun toisen hätä on aina tärkeämpi kuin hänen oma väsymyksensä. Lopulta hän huomaa olevansa tilanteessa jossa on auttanut monia löytämään takaisin omaan voimaansa mutta samalla kadottanut yhteyden omaansa.

Tähtisiemenen on opittava ymmärtämään ettei rakkaus tarkoita loputonta itsensä uhraamista. Toisen ihmisen kärsimyksen ymmärtäminen ei velvoita ottamaan sitä omille harteilleen. Hän saa olla läsnä ilman että hänen täytyy ratkaista kaikki ongelmat. Hän saa rakastaa ihmistä ja samalla hyväksyä ettei tämä ole valmis muuttamaan elämäänsä. Jokaisella on oma matkansa omat kokemuksensa ja vastuu omista valinnoistaan. Ketään ei voi kuljettaa hänen omaa polkuaan pitkin vaikka kuinka syvästi haluaisi auttaa.

Kun tähtisiemen alkaa asettaa rajoja omalle antamiselleen hänen suhteensa auttamiseen muuttuu. Hän ei enää mittaa omaa merkitystään sillä kuinka paljon muut tarvitsevat häntä. Hän ymmärtää että hänen oma rauhansa, hyvinvointinsa ja elämänsä ovat aivan yhtä arvokkaita kuin niiden ihmisten joita hän haluaa auttaa. Hänen ei tarvitse sulkea sydäntään maailman kärsimykseltä mutta hänen on lakattava tekemästä siitä oman elämänsä jatkuvaa taakkaa. Todellinen myötätunto ei edellytä itsensä unohtamista.

Sinua ei lähetetty tänne kantamaan koko maailman kipua eikä pelastamaan jokaista ihmistä hänen omilta kokemuksiltaan. Sinun tehtäväsi ei ole kuluttaa omaa valoasi loppuun yrittäessäsi sytyttää sitä kaikissa muissa. Sinäkin olet yksi niistä sieluista jotka ansaitsevat tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja rakastetuiksi. Kaikkein tärkeintä on ymmärtää ettei sinun tarvitse ansaita tuota rakkautta pelastamalla ketään.