Irtipäästämisen jälkeen ei aina heti ala mitään uutta vaan toisinaan alkaa hiljaisuus. Tähtisiemenen polulla voi tulla vaihe jossa ympärilläsi on vähemmän ihmisiä kuin ennen. Jotkin yhteydet ovat jääneet taakse, toiset muuttuneet ja osa vain hiljalleen kadonnut elämästäsi. Samaan aikaan uusia ihmisiä tai uutta suuntaa ei ole vielä tullut tilalle. Silloin voi syntyä tunne että olet jäänyt yksin keskelle omaa muutostasi.

Yksinäisyys voi tuntua erityisen voimakkaalta silloin kun sisäinen maailmasi muuttuu nopeammin kuin ympäristösi. Haluaisit ehkä puhua asioista joita käyt läpi mutta et löydä niille sanoja tai ihmistä jonka uskoisit todella ymmärtävän. Saatat istua tuttujen ihmisten keskellä ja silti tuntea olevasi kaukana. Se ei johdu siitä etteivät muut välittäisi sinusta. Joskus ihmiset vain kulkevat eri syvyyksissä, eri vaiheissa ja eri suuntiin. Tässä kohdassa voi syntyä houkutus palata takaisin vanhaan vain siksi ettei tarvitsisi tuntea yksinäisyyttä. Ottaa yhteyttä ihmiseen jonka tietää jo jättäneensä taakseen, astua takaisin rooliin joka ei enää tunnu omalta, pienentää itseään jotta mahtuisi jälleen paikkaan josta on jo kasvanut ulos. Tuttu yhteys voi hetkeksi lievittää yksinäisyyttä.

Mutta kaikkein syvin yksinäisyys syntyy juuri silloin kun joutuu hylkäämään itsensä saadakseen kuulua joukkoon. Siksi tämä vaihe voi opettaa jotain tärkeää. Kaikkia tyhjiä paikkoja ei tarvitse täyttää, kaikkia hiljaisia hetkiä ei tarvitse paeta. Yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia. Yksinäisyys kaipaa yhteyttä kun taas yksin oleminen voi joskus antaa mahdollisuuden löytää yhteys joka on kaiken muun keskellä jäänyt kuulematta ja se on yhteys itseesi.

Ilman muiden mielipiteitä alat selvemmin kuulla mitä itse ajattelet. Ilman jatkuvaa tarvetta kuulua johonkin voit kysyä missä todella tunnet olevasi kotona. Ilman muiden odotuksia saat tilaa huomata millainen olet silloin kun kukaan ei katso. Hiljaisuus alkaa vähitellen muuttua, se mikä ensin tuntui tyhjältä voikin alkaa tuntua tilalta. Tilalta hengittää, tilalta ajatella ja tilalta olla olemassa ilman että sinun täytyy jatkuvasti selittää itseäsi.

Ja juuri siinä tähtisiemenen yksinäisyyden vaiheessa tapahtuu jotakin mitä ei ulospäin näe. Alat rakentaa yhteyttä itseesi niin vahvaksi ettei sinun enää tarvitse kadottaa itseäsi saadaksesi yhteyden toiseen ihmiseen. Sen jälkeen myös ihmissuhteet voivat alkaa muuttua. Et enää etsi ihmisiä täyttämään tyhjää kohtaa sisälläsi. Et tarvitse jokaista kohtaamista vakuuttamaan että kuulut johonkin. Alat kaivata yhteyksiä joissa sinun ei tarvitse pienentyä, teeskennellä tai kääntää itseäsi helpommin ymmärrettäväksi.

Sellaisia ihmisiä ei ehkä tule elämääsi kymmeniä vaan joskus vain muutama riittää. Ja ehkä ennen heidän saapumistaan sinun täytyi oppia olemaan hetki ilman heitä. Ei rangaistuksena eikä siksi että olisit väärässä paikassa tai unohtunut maailmalta vaan siksi ettei seuraavaa vaihetta voinut rakentaa niiden yhteyksien päälle joissa et enää pystynyt olemaan kokonaan oma itsesi.

Jos ympärilläsi on nyt hiljaista, älä kiirehdi takaisin meluun vain siksi että hiljaisuus tuntuu vieraalta. Kaikki yksinäisyys ei tarkoita että jotain puuttuu vaan se tarkoittaa että elämä tekee ympärillesi tilaa. Sinua ei jätetty yksin, elämä vain hiljeni ympäriltäsi jotta kuulisit viimein sen äänen joka oli kaiken muun alla odottanut sinua ja se ääni on sinun omasi. Kun opit kuulemaan sen hiljaisuus ei enää tunnu samalta. Se ei ole paikka johon jäit yksin, se on paikka jossa löysit itsesi. Vasta silloin ymmärrät ettei tämä vaihe tullut erottamaan sinua maailmasta. Se tuli opettamaan sinua seisomaan omassa valossasi myös silloinkin kun kukaan muu ei vielä kulje rinnallasi.